Tee sitä, mistä pidät..

..ja näinhän se on!

Todella kulunut fraasi tai meemi, mutta siinä on oikea sanoma. 

Tänään oli seuran Talvinäytös ja kylläpä oli taasen huikeita ohjelmia ja esityksiä. Olen niin onnellinen, kun olen löytänyt harrastuksekseni Cheerleadingin ja että meidän joukkueeseen on saatu aivan mahtavat valmentajat sekä huikea sakki naisia. 

Me emme ole samaa lajia kuin kilpajoukkueet, me ollaan rentoja Rusteja. 

Nostoja ennen esitystä :)

Esityksen jälkeen fiilis on sellainen sanoinkuvaamaton hyvän olon fiilis, johon sanat eivät riitä. Kevätnäytöksen jälkeen minulla oli jotenkin tyhjä olo, nyt olen täynnä mahtavaa oloa ja energiaa. 

Kiitos, valkut. 

Kiitos, ihanat naiset. 

<3

Vii, kuu, sei, kaa, yy, kaa, koo, nee, eiku...

Huomenna on meidän seuran Talvinäytös ja sitä varten olen tässä harjoitellut meidän joukkueen ohjelmaa. 

Biisinä meillä on ihana Martin Garrixin Animals, joka saa ainakin minut hyvän tuuliseksi. 

https://m.youtube.com/watch?v=gCYcHz2k5x0

Uusia juttuja ohjelmassa on Pike-hyppy, joka on omalla tavalla haastava. Pitäisi saada kaunis, suora ponnistus ylöspäin, jossa jalat nousevat mahdollisimman korkealle eteenpäin. 

https://m.youtube.com/watch?v=gKj-HLcOnZw

Meidän joukkue on nyt syksyn aikana täydentynyt oikein mukavasti uusilla harrastajilla, joka on todella ihana juttu, sillä tarvitsemme joukkueeseemme lisää. On hankala tehdä erilaisia stuntteja eli nostoja, kun ei ole riittävästi porukkaa. Yhteen nostoon kun minimi-määrä taitaa olla 4 ihmistä (1 nousija eli flyeri, minimi 2 nostajaa sekä 1 takis varmistamassa). Joissakin nostoissa tarvitaan enemmänkin nostajia. 

Kuva reilun vuoden takaa :)

Meidän joukkue on todella ihana sakki erilaisia naisia. On äitiä, on tytärtä ja ikähaarukka taitaa olla jotain 17-45 vuoden välillä. Koen, että joukkueemme on sellainen, että siihen on helppo uusienkin tulla. 

Oma haaveeni on, että joukkueemme lähtisi joskus kisaamaan. Sen verran on kisakärpänen minua purrut Tytsin kisamatkoilla :D

**edit. Unohdin sit eilen julkaista tämän. Eli näytös on jo ollut, siitä lisää myöhemmin**

Ilta Ekosopissa

Olipas eilen erilainen ja mukava ilta. Pääsin muutaman muun bloggaajan kanssa tutustumaan Ekosoppiin, joka on vuonna 2007 perustettu vaasalainen luontaistuotekauppa. Liikkeen omistaja-pariskunta perusti liikkeen aikoinaan oman kiinnostuksen pohjalta. Ekosopissa myydään luomuelintarvikkeiden lisäksi kosmetiikkaa, pesuaineita, kestovaippoja, -tiskirättejä, villalankoja, kynttilöitä..

Ekosopissa työskentelee myös estenomi, joten hän osaa neuvoa asiakkaita kosmetiikkaan liittyvissä asioissa. 

Meille tarjottiin tervetulo-snapsina Frantsilan Harmonella-juomaa, joka tasapainoittaa naisten hormonaalista mielialan vaihteluita. 

Tämän jälkeen meille esiteltiin tuotteita ja meillä oli mahdollisuus kysellä tuotteista. Meitä myös hemmoteltiin raakasuklaa-herkuilla, lehtikaalisipseillä (kannattaa maistella!) sekä vasta jauhetulla kahvilla. Oli hyvää! 

Nämä ovat minun suosikkejani ja näitä löytyy meiltä myös kotoa. 

Täytyy myös mainita kotimaiset (!) Jymy-jäätelöt, joita saimme maistella. Olivat muuten taivaallisia! Jymyä valmistetaan pienessä tehtaassa Aurassa ja niissä käytettävä maito on tuotettu viereisellä luomutilalla. Maito toimitetaan tehtaalle päivittäin tuoreena ja vastalypsettynä. Jymyä on ainakin vaniljan, mansikan ja kahvin makuisina, mutta myös muita makuja löytyy.

Kukas se siellä luuraa :D 

Minun teki mieli ostaa kotimainen Soyja-hajunsyöjä-kynttilä, jossa on todella miellyttävä vaniljamainen tuoksu. Kynttilä on valmistettu geenimanipuloimattomasta (GMO) ECOsoijasta sekä tarkkaan valikoiduista kasvirasvoista eikä se sisällä öljyteollisuuden raaka-aineita saatikka eläinrasvoja. Kynttilä ei tuota palaessaan myrkyllisiä eikä allergisoivia aineita. Soijakynttilät nokeavat huomattavasti vähemmän kuin parafiinikynttilät. Soyja-kynttilöitä oli myös tavallisina että tuoksullisina, pöytä- ja tuikkukynttilöinä. Tuikuista sen verran, että ne ovat muovisissa "kipoissa" ja kun kynttilä loppuu, voi laittaa muovikippoon uuden kynttiläosan. 

Jätin kynttilät vielä kuitenkin kauppaan, vaikka kyseiset kynttilät oli myyty viime vuonna hetkessä loppuun. 

Luonnonkosmetiikassa on tarjontaa nykyään todella hyvin

Meille kerrottiin paljon luonnonkosmetiikasta ja tavallisen kosmetiikan viherpesusta, joka on valitettavan yleistä. Luonnonkosmetiikka on sertifioitu eli sen aineet ovat tietyn seulan läpäisseitä eikä asiakkaan tarvitse "lukea auki" Inci-listaa. Sertifioidussa luonnonkosmetiikassa ei käytetä eläinkokeita, ei käytetä mineraaliöljyjä tai synteettisiä värejä taikka tuoksuja. Oleellinen osa on myös luonnon suojelu eli luontoa ei pilata "raiskaamalla" sitä ja raaka-aineet kerätään kestävää kehitystä tukemalla, joka tarkoittaa käytännössä sitä, ettei kerätä viimeistä kukkaa myöden tai että luonto jätetään sen näköiseksi mitä se oli ennen kuin alueella on kerätty raaka-aineita. Myös raaka-aineiden alkuperä on jäljitettävissä.  

Mmm, kookosta <3

Meille vinkattiin sellaisesta kirjasta kuin "Totuus Kosmetiikasta", jossa kerrotaan kosmetiikassa käytettyjen aineiden vaikutuksista. Täytyy käydä lainaamassa kirjastosta, ehdottomasti! 

Acorelle on jo minulle tuttu merkki kulmakarvojen vahauksen yhteydestä

Ekosoppi myy myös pienen pietarsaarelaisen firman, Am:n, tuotteita. Nämä tuotteet eivät ole hakeneet sertifiointia, sillä firma on sen verran pieni, mutta täyttää kuitenkin sertifioinnin vaatimukset. Tälläisille firmoille on oma logo, joka kertoo kuluttajalle helposti tuotteen olevan vaatimusten mukainen. 

Ilta oli kaiken kaikkiaan todella mielenkiintoinen ja antoisa. Täytyy sanoa, että oma tiedonjano kasvoi ja haluan ehdottomasti tietää lisää luonnonmukaisesta kosmetiikasta, pesuaineista jne. 

Saimme mukaamme myös kassin, joka oli täytetty Ekosopissa myytäville tuotteilla. Kerron tuotteista enemmän, kunhan olen tutustunut niihin paremmin. 

Ostin illan päätteeksi itselleni aivan ihanan Madaran käsivoiteen, joka teki ihmeitä korppukäsilleni. Kädet tulivat jo yhden rasvan levityksen jälkeen huomattavasti pehmoisemmiksi. 

Ostin myös Konjak-kasvojen pesusienen, joka on tuttu siltä osalta, että Tytsi on sitä käyttänyt. 

Tämä ilta vahvisti niitä ajatuksia, mitä olen miettinyt kosmetiikasta. Yritän minimoida kemikaalien käyttöä. 

Oli hienoa saada tutustua Ekosoppiin ja saada opastusta. 

Kiitos, Ekosoppi! 

Kiire..

Mistä se oikein syntyy? Mikä sen aiheuttaa?

Voiko siihen itse vaikuttaa? Vai onko kaikki ulkoa tulevaa painetta?

Näitä asioita olen nyt miettinyt viime päivät, kun tuntuu, ettei tunnit riitä. Ja vaikka tunnit riittäisivät, ei ole rahkeita tekemiseen. 

Haluaisin käydä salilla; nyt viimeisen kuukauden aikana olen kalenterista etsinyt aikaa eikä sitä yksinkertaisesti löydy (no joo, minä haluan nukkua Kl 22-07 välisen ajan).

Nyt on päällä rusetti-projektia eli teen ihanalle joukkueellemme rusetit Talvinäytökseen.

Samaiseen näytökseen pitäisi kovasti harjoitella ohjelmaa, siinäpä onkin jo paljon tekemistä! Illat menee laskien vii, kuu, sei, kaa, yy, kaa, koo -eiku vii, kuu, sei, kaa, yy, kaa.. 

Teen myös parhaillaan tutti- ja lapas-nipsuja myyntiin. Osa on jo valmiita ja osa odottaa vielä ompelupöydällä kasaamista. Tässä alla kuva proto-mallista. 

Olen mukana kutomassa Vaasan Keskussairaalaan keskos-vauvoille sukkia ja sukkien luovutus on 20.11. Onneksi sukat on niin pieniä ja niin nopsia kutoa, että päikkäreiden aikana ehtii neulomaan yhden sukan. 

Myös joulupukin kontti huutelee tyhjänä, joten kovasti pitäisi puikot viuhua yötä-päivää, jos haluan saada jotain aikaiseksi. Miten tässä käy aina niin, että herään vasta viime hetkillä? 

Tulevana viikonloppuna juhlitaan Poitsun ensimmäistä syntymäpäivää, hiukan myöhässä, mutta kumminkin. Eli leipomista, siivoamista askartelun, neulomisen, ompeleminen, kodin ja perheen hoidon välissä. 

Niin, kiirettä pukkaa, mutta ehkä se tästä :)

Kauniit tavat kaunistavat...?

Kuka muistaa tuon ylläolevan vanhan (ah, niin hyvän) sloganin?

Itse aloin miettimään kauniita tapoja, kun kävin hautausmaalla sytyttämässä kynttilän edesmenneen appi-ukon haudalle. Minulle hautausmaa tarkoittaa rauhallisuutta, tyyneyttä, paikkaa hiljentymiselle. En ole harras uskovainen tai mitään sen erityisempää, mutta minua oikeasti suuresti ihmetytti lapset, jotka kirmasivat pitkin hautausmaata kuin vasikat keväällä päästyään laitumelle. Siis pitkin hautoja, ei pitkin teitä. Kirmasivat ja huutelivat riehakkaina. Eikä ollut vain yksi tai kaksi tällaista perhettä vaan useita. 

Jäin siis miettimään, olenko vanhanaikainen ihmetellessäni näitä ja kyselin Facessa asiasta. Muutama siinä ehättivät vastaamaan ja ihan samaa mieltä he olivat kanssani. 

Missä siis vika?

Minut on myös opetettu kättelemään, kun tapaan uusia ihmisiä. Myös aina tavatessani tuttavia ja sukulaisia, kättelen ja vaihdan kuulumiset. Ystäviäni tervehdin halaamalla. 

Samoin tapoihini kuuluu tervehtiä naapureitani, työkavereitani. 

Ovatko nämä huonoja vai hyviä tapoja? 

Mitä hyviä tapoja Sinä kaipaat muilta ihmisiltä? 

Mitkä tavat aiheuttavat Sinussa kummastusta? 

Minulla ei nyt ollut aiheeseen liittyviä omia kuvia, joten laitoin nyt tähän tälläisiä kesäisiä räpsyjä. Kummastuttaako ;)