Haaste kaatui..

Minusta ei ollut toteuttamaan lankku-haastetta. Ainakaan nyt. 

Ensimmäinen viikko meni kevyesti, toinenkin niin ja näin, mutta sitten huomasin kunnossa huononemista. Lopulta en pystynyt edes samaan, mitä aiemmin eli lopulta se 60 sekuntia oli tuskan takana, vaikka esim. 90 sekuntia meni aiemmin helposti. 

Jos jotain pahaa, niin myös hyvääkin. Ryhti tuntui paranevan ja huomaan aktivoivani vatsalihaksia päivittäisissä touhuissa. 

Haasteen keskeyttämisen taustalla oli myös se, että kipuilin samaan aikaan oikeaa kylkeäni enkä tiennyt aiheuttajaa. No, maksa se ei ollut, sillä keskeyttämisen jälkeen myös kylkikipu helpotti :)

Ehkä tää kantoliinailu nopeuttaa palautumista, onhan siinä mukana 6 kiloa ylimääräistä kannettavana <3

Oon höynähtämässä ihan täysin kantoliinailuun; haluaisin ostaa erilaisia liinoja, kantotakin.. Tulan olen hankkinut, mutta emme ole vielä käyttäneet. Mieskin pääsee kokeilemaan kantamista ainakin Tulalla, miksei myös liinalla. Hienoa, että miestä kiinnostaa kantaminen. 

(Oheisessa kuvassa asento EI ole paras mahdollinen)

Nyt on uusi haaste asetettu itselle. Sokrut pois! 

Toivottavasti tää menee paremmin kuin tuo lankku-haaste. Miksei menisi, omasta päätöksestä se on kiinni! 

Innoittajana tässä ihana Kälyni, joka on tammikuussa tiputtanut hoikasta olemuksestaan 3 kg jättämällä sokerin ja sidukat pois. 

Viikonloppuna tuli käytyä Wazacassa ja voi pojat, kun olikin hyvää!! Suosittelen talon omaa juomaa, maustettua vettä. Otin mansikkaisena ja se oli ihanaa! Oma annos oli riittävä, palvelu nopeaa ja ruoka maukasta. Lisäksi sattui niin hyvä tuuri, että ystävänpäivän kunniaksi saimme yllätyksenä liekitettyjä mansikoita vaniljajäätelön kera. 

Suosittelen!

(Muoks. Jopa oli pienet ja huomaamattomat tekstit kuvissa. Mä vasta opettelen näitä kuvanmuokkausohjelmien käyttöä)

Viikonloppuna olivat ihanat Ystäväni käymässä Vaasassa. Meillä on tapana tavata koko poppoolla noin kaksi kertaa vuodessa. Joka kerta minulle jää ikävä näitä ihania naisia, joiden kanssa olen jakanut elämääni jo yli 20 vuoden ajan. 

Miten sinä vietit ystävänpäivää? 

Mukavaa keskiviikkoa kaikille lukijoille! 

Haaste ihan kaikille!

Nyt on menossa Kanssasi-kampanja ja haastankin ihan kaikki lukijat siihen mukaan. Kampanjalla haastetaan kaikki mukaan tukemaan rintasyöpäpotilaita. Kampanjaan voi osallistua postittamalla rintaliivit keräykseen. Kerätyistä liiveistä syntyy tilataideteos, joka kiertää ympäri Suomea kesän ja alkusyksyn ajan. Samalla annetaan tietoa rintasyövästä ja siitä, kuinka jokainen meistä voi tukea sairastunutta sekä muistutetaan naisia rintojen säännöllisen tarkkailun tärkeydestä. 

Tästä löydät ohjeet, miten voit osallistua kamppikseen!
Tässä Facebookin käyttäjille linkki, mistä pääsee sivuille tykkäämään ja kommentoimaan.

Pyydän myös jokaista laittamaan haasteen eteenpäin omassa blogissaan.
Haasteen voi laittaa myös eteenpäin sähköpostillakin kopioimalla tämän osoitekentän:
http://rintasyopa.fi/kanssasi/

Asia on minulle tärkeä asia, sillä olen itse sairastanut rintasyövän 5 vuotta sitten.
Apua, viisi vuotta sitten! Kuinka nopeasti aika onkaan mennyt!

Viisi vuotta sitten keväällä en olisi uskonut, että olen enää elossa, saatikka että minulla olisi pieni vauva.
Viisi vuotta sitten elämäni oli murskana ja kaikki haaveet kaatuivat.
Sieltä pohjista on kuitenkin noustu ylös ja taistelutahtoa sitten lopulta löytyi kuitenkin,vaikka aluksi epäilin sitä.

Kiitos kaikille, jotka olivat minun sairastumisen alkumetreillä tukemassa.
Ruudun toiselle puolelle nimetyt kiitokset Kakille, Tiinuliinulle ja Amulle.
Tietenkin kiitoksen ansaitsee myös siippa ja muu perhe.

Kiitos myös vertaissiskoilleni, joita on tässä minun lukijoissanikin. Heidän kanssaan olen kokemuksiani jakanut lähes viiden vuoden ajan.
Kiitos myös uusille Siskoilleni, joihin olen tutustunut Facebookin kautta!

Haaste tuli minullekin :)

Sain blogi-historiani ensimmäisen haasteen. Toki historiaa ei pitkästi ole vielä ehtinyt kertyä, mutta kumminkin.
Kivaa, mielenkiintoista vastata!
Haasteen heitti Flikka.

Haaste on seuraavanlainen:

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään. 
2. Pitää vastata haastajan 11 kysymykseen.  
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.  
4. Heidän tulee valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.  
5. Sinun tulee kertoa kenet olet haastanut.  
6. Ei takaisin haastamista.

Tässä ensin minusta asioita:

1. Olen syntynyt Västeråsissa kultaisella 70-luvulla, jolloin kesät oli pitkiä ja kuumia. 

2. Olen ainoa lapsi.

3. Olen muuttanut pois kotoa 16-vuotiaana. Ensin muutin Kalajoelle, sieltä tänne Vaasaan.

4. En harrastanut lapsena tai nuorena liikuntaa. Viiden kilometrin koulumatkat yläasteelle pitivät huolen siitä, että liikuin riittävästi. Liikkumisen ilon löysin vähän päälle 30-vuotiaana.

5. Lapsena haaveilin työskenteleväni sairaanhoitajana, myöhemmin toivoin menestyväni muotisuunnittelijana tai tanssijana.

6. Hain Hesaan kouluun 16-vuotiaana. Päätin, että jos pääsen sinne kouluun, menen Aira Samulinin tanssikouluun... en muuten päässyt Hesaan kouluun.

7. Valmistuin sairaanhoitajaksi 1997 ja olen siitä lähtien työskennellyt samassa keskussairaalassa. Samassa yksikössä olen ollut töissä vuodesta 1999.

8. Tyttäreni harrastuksen myötä olen tutustunut cheerleadingiin. Harmittaa, etten ole aloittanut tätä lajia silloin kun muutin Vaasaan eli 17-vuotiaana. Cheerleading on Minun Lajini (vaikka olenkin armottoman hidas/löysä/kömpelö/kankea), sillä nautin siitä todella ja odottelen treenien päätyttyä seuraavan viikon treenejä!

9. Sairastin rintasyövän vuonna 2009 ja se oli (ammatistani huolimatta tai ammatistani johtuen), minulle todella kova isku niin fyysisellä kuin psyykkisellä tasolla. Taistelutahto on ollut kova alun hankaluuden jälkeen ja koen, että on puhdistavaa puhua avoimesti rintasyövästä. Lisäksi avoin keskustelu vähentää pelkoja.

10. Pidän kielten opiskelusta. Olen opiskellut ruotsin ja englannin lisäksi saksaa, norjaa, kreikkaa ja espanjaa.

11. Minulla on kaksi ihanaa lasta, vaikka olin aina varma, etten saisi enää lapsia näin vanhana ja sytostaattihoitojen jälkeen. Toisin kävi <3

Minulle esitetyt kysymykset:

1. Mikä on ollut elämäsi vaikein hetki? 

- kun jouduin kertomaan Tytsille sairastuneeni rintasyöpään. Yhdessä nimesimme kasvaimen Ursulaksi, joka leikataan pois.

2. Mikä on ensimmäinen lapsuudenmuistosi?

- tää on paha! emmä muista mitään.. :D ehkä jokin lämmin kesäpäivä hiekkalaatikolla yhdessä ruotsinkielisten kanssa, kun elekieli on yhteinen kieli.

3. Mitä ruokaa inhoat?

- maksalaatikko! En ole maistanut enkä maista!

4. Mitä ottaisit mukaan autiolle saarelle?

- filtin

5. Kenet ottaisit mukaan autiolle saarelle?

- rakkaimmat

6. Mikä on mielestäsi kehosi paras kohta?

- tällä hetkellä ei mikään, ei yhtikäs mitään. Tarvetta on siis ryhtyä hommiin! Ennen syöpää olisin vastannut rinnat, mutta nyt olen tyytymätön niihinkin. Toki olen tyytyväinen, että minulle on tehty rinnan korjausleikkaus ja että voin imettää toisella rinnallani.

7. Lankeatko ennemmin suolaisiin vai makeisiin herkkuihin?

 - suolaisiin, tää oli iisi piisi kysymys

8. Mitä urheilulajia haluaisit kokeilla?

- syvänmerensukellusta jossain kaukana lämpimässä, missä on kirkkaat vedet. Vaikka Kreikassa. Tai Madagascarilla. Tai onko sukellus urheilulaji?

9. Lempivuodenaikasi ja miksi?

- kesä; valoisaa, lämmintä, kaunista, ei tarvi pukea niin montaa kerrosta vaatetta päälle

10. Minne haluaisit matkustaa?

- Kreikkaan

11. Suklaa vai salmiakki?

- tsuklaati

 

Kysymykseni haastettaville:

1. Kuinka tunnet haasteen tekijän?

2. Mistä unelmoit?

3. Milloin itkit viimeksi? Miksi?

4. Millainen on unelmiesi loma?

5. Onko sinulla sisaruksia?

6. Missä ja miten asut?

7. Kierrätätkö? Miten?

8. Mitä kieliä osaat?

9. Millainen on temperamenttisi?

10.Teetkö vai haaveiletko?

11.Kesä vai talvi?

Heitän haasteen seuraaville Miialle ja Maaretille.

Enempää en nyt ala haastamaan :)

Helmikuun alun kuulumisia

No eipä ole tullut kirjoitettua päivityksiä, kun päivitettävää ei ole ollut. 

Niin hyvässä kuin pahassa. 

Arki on alkanut rullaamaan kivasti meidän Poitsun kanssa, unirytmit vaihtelee enemmänkin päiväunien osalta. Mutta se on normaalia. 

Tytsi on alkanut olemaan vuoden vaihteen myötä isällään joka toinen viikko ja ikävä on suuri niinä viikkoina, kun Tytsi ei ole kotona ilonamme. 

Liikkuminen on ollut kyllä ihan minimaalista enkä ole siksi tehnyt mittauksia. 

Lankutus-haasteen olen ottanut vastaan, samoin siippa. Katsotaan, onko vaikutuksia. 

Kuva Facebookista

Haaste on seuraava:

Otetaan lankku-asento, pysytään siinä seuraavan ohjeen mukaan:

Pv 1-2: 20 s

Pv 3-4: 30 s 

Pv 5: 40 s 

Pv 6: lepo

Pv 7-8: 45 s

Pv 9-11: 60 s

Pv 12: 90 s

Pv 13: lepo

Pv 14-15: 90 s

Pv 16-17: 120 s

Pv 18: 150 s

Pv 19: lepo

Pv 20-21: 150 s

Pv 22-23: 180 s

Pv 24-25: 210 s

Pv 26: lepo

Pv 27-28: 240 s

Pv 29: 270 s

Pv 30: lankuta niin kauan kuin kykenet 

Olen nyt päivässä 7 ja yllättävän hyvin ja helposti tähän asti on sujunut! Hyvä minä, olen ansainnut taputuksen olkapäälle :)

Odotan taas innolla tämän päivän treenejä, sillä viimeksi saimme uusia harrastajia joukkueeseemme ja tämän vuoksi pystyimme tekemään uusia, haastavampia nostoja.  Viimeksi meillä oli myös kunnon kuntopiiri, kiitokset valkuille kipeistä lihaksista. Tätä lisää!

Usein cheerleadingiä pidetään kevyenä ja helppona lajina, jossa vähän huudetaan, vähän tanssitaan, vähän nostellaan, vähän tehdään kuperkeikkoja ja vähän kikatellaan. Niin joo ja vähän heilutellaan huiskia. 

Todellisuus on kaikkea muuta. 

Kyllä, se on hauskaa. 

Kyllä, se on mukavaa. 

Kyllä, se on monipuolista. 

Kyllä, se on haastavaa. 

Nostot vaativat hyvän lihaskunnon, tanssit vaativat rytmitajua, akrot notkeutta ja ketteryyttä.

Ja kyllä, se vaatii useita toistoja ja rohkeutta haastaa itsensä!

Onko lukijat ottaneet liikunnallisia haasteita vastaan? Mitä haasteita?